Olipa kerran eräänlainen keskustelukerho, nk. Puron ryhmä. Ryhmää ei koskaan asetettu, eikä sitä virallisesti edes ollut olemassa. Muodollista mandaattia ei ollut, joten edes pöytäkirjoja ei tarvittu. Mukana oli kaksi suurinta vakuutusyhtiötä ja työnantajien ja palkansaajajärjestöjen edustajat. He päättivät klubissaan koko Suomen eläkeasioista vuoteen 2006 saakka. Kaikki asiaa koskeva lakivalmistelu, siis 90 % todellisesta vallasta, oli työeläkeyhtiöillä. He laativat pykälät ja valtion edustajien osa oli toimenpanna päätökset ”pilkkua muuttamatta”. Hieno järjestely kerrassaan! Tämän aikana toteutettiin mm. taitettu indeksi, joka aivan radikaalisti on parantanut työeläkeyhtiöiden tulosta ja sitä kautta johdon palkkioita. Eläkeläiset eivät ole tästä riemuissaan, mutta se on sivuseikka.
No, kerho ei toimi enää, mutta sen perinteet jatkuvat. Homma on nyt hieman verhotumpaa. Sitä kutsutaan” kolmikanta”- valmisteluksi. Mukana ovat työnantaja- ja palkansaajajärjestöt sekä työeläkeyhtiöt. Jossain muissa yhteyksissähän kolmikannassa on työeläkeyhtiöiden tilalla valtio. Toki valtiollakin on edelleen rooli hyväksyä ehdotukset parhaan asiantuntijatiedon pohjalta. Tämän tiedon toimittavat työeläkeyhtiöiden ohjailemat hienot organisaatiot kuten Eläketurvakeskus. Tämä ETK hoitaa viranomaisluonteisia tehtäviä eli käyttää julkista valtaa ilman valtion kontrollia. Viis siitä, että sellainen on perustuslain vastaista. Tela puolestaan on lobbausjärjestö, joka taitavasti hoitaa poliittiset suhteet niin ettei kukaan suotta kyseenalaista työeläkejärjestelmän tilaa. Onneksi tähän on käytettävissä muutama sata miljoonaa euroa, jotta esim. asiaa kyseenalaistaville kansanedustajille voidaan tarvittaessa järjestää henkilökohtaista neuvontaa. Ministerille voidaan junailla asiaa ymmärtävä oma valtiosihteeri.
Keskeisimmille työmarkkinaherroille systeemi on varsin onnistunut. Palkansaajajärjestöjen edustajat istuvat työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä kohtuullisella korvauksella eikä heillä ole valittamista. Kunnon symbioosi löytyy elinkeinoelämän ja työeläkeyhtiöiden välillä. Ajatella, että Elinkeinoelämän Keskusliiton hallinnon keskeiset henkilöt ovat saaneet paikan myös työeläkeyhtiöiden hallinnossa! Yritysmaailman kytkökset käyvät jo mielenkiintoisiksi, kun suuryritysten toimitusjohtajat, joiden osakkeita työeläkeyhtiöt omistavat, istuvat omistajiensa eli työeläkeyhtiöiden hallituksissa. Eli ovatko he itsensä omistajia vai esimiehiä? Miten vain, he ovat asemassa, jossa ohjaillaan valtavien pääomien ja omistusten kautta koko Suomen systeemiä elinkeinoelämän ehdoilla niin, että yritysten voitto on mahdollisimman suuri ja omatkin palkkiot unelmatasolla. Itse eläkejärjestelmän hoito saa olla ihan kuralla, mutta työeläkeyhtiöiden kautta päästään merkittävästi vaikuttamaan tulosta parantavaan lainsäädäntöön, kuten esim. Kela-maksun poisto oli.
Tässä tarinassa on yksi merkittävä sivujuoni; eläkeläiset. Tämä hieno systeemi oli tarkoitettu nykyisten ja tulevien eläkeläisten toimeentulon ja hyvän elämän turvaamiseksi. Nyt valta on pääroolissa ja ahneus vaikuttava motiivi. Eläkeläiset on laitettu maksumiehiksi. Jonkunhan tämä eliitin rikastuminen pitää kustantaa.
Toivottavasti tulevilla kansanedustajilla on rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevat järjestelmä. Tämän kirjoitelman tiedot perustuvat Olli Pusan raporttiin ” Renkien kaappaus”, j ota ehdotan pakolliseksi oppimateriaaliksi jokaiselle kansanedustajalle.
